Midsommar! Taikaa ja kauhua Ruotsin kesän yössä!

Elokuva “Midsommar” (2019), Ari Asterin ohjaama psykologinen kauhuelokuva, on teos, joka jää katsojan mieleen pitkäksi aikaa. Se on kuin mikroskooppi, joka suurentaa ihmissuhteiden ja traumaattisten kokemusten pimeää puolta. Elokuva vie meidät Ruotsin kesän juhlaan Midsommariin, mutta idyllisellä ulkokuorella piilevät oudot rituaalit ja järkyttävä totuus.

Dani (Florence Pugh), nuori amerikkalainen nainen, on juuri menettänyt vanhempansa itsemurhaan. Hänen poikaystävänsä Christian (Jack Reynor) kutsuu hänet mukaan Ruotsiin ystäviensä kanssa heidän kokematta Midsommar-festivaaliinsa. Alussa Dani tuntuu ulkopuoliselta ja epävarmalta, mutta festivaalin kultaa virkuava aurinko ja iloiset juhlanväkeä houkuttelevat hänet mukaan mystiseen maailmaan.

Christianin ystävät, erityisesti Pelle (Vilhelm Blomgren), näyttävät aluksi sympaattiselta ja vieraanvaraiselta. He esittelevät Danille ruotsalaisia perinteitä ja tapoja, mutta pian Dani huomaa jotain olevan pielessä. Festivaalin riemu peittyy salaperäisyyteen, ja juhlaperinne muuttuu karmeaksi tavaksi.

Asterin ohjaus on mestarin luomus: hän rakentaa jännitettä hitaasti ja tarkasti, käyttäen lähikuvia ja pitkiä ototteita luodakseen ahdistavaa tunnelmaa. “Midsommar” ei pelottele kauhuilla tavallisesti, vaan se luottautuu psykologiseen manipulointiin ja mielentilan muutoksiin.

Elokuva on täynnä symboliikkaa ja metaforia: kukat ovat sekä kauniita että myrkyllisiä, aurinko tuo valoa mutta myös polttaa, ja festivaalin ilo piilee kauhun alla.

“Midsommarin” vahvimpia puolia ovat:

• Florence Pughin loistava näyttelijäsuoritus: Hän kuvaa Danin haurautta ja tuskaa uskottavasti, ja katsojalle tulee olon, että Dani on todella kokeneet tragedian.

• Visuaalisesti upeati tehty: Elokuva on täynnä kauniita kuvia Ruotsin kesämaisemia, mutta myös pelottavia ja järkyttäviä kohtauksia.

• Uniikki ja muistettava tarina: “Midsommar” ei ole tyypillinen kauhuelokuva, vaan se on psykologinen trilleri, joka jättää katsojan miettimään sen merkitystä pitkäksi aikaa.

Mutta on myös huomioitavaa:

• Elokuva on varsin väkivaltainen ja sisältää järkyttäviä kohtaus: Se ei ole heikkojen hermojen elokuva.
• “Midsommar” voi olla melko hidasta joillekin katsojille, koska Aster keskittyy enemmän tunnelman luomiseen kuin juonen vauhtiin.

Yhteenveto:

“Midsommar” on mestarillinen ja muistettava kauhuelokuva, joka murskaa perinteiset kauhufilmin kaavat ja vie katsojan psykologisen pelon maailmaan. Elokuva on visuaalisesti upea, Florence Pughin näyttelijäsuoritus on loistava ja tarina jää pitkäksi aikaa mieleen. Jos olet valmistautunut kokemaan jotain ainutlaatuista ja jännittävää, “Midsommar” on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Muuta huomioitavaa:

• Elokuvasta on saatavilla myös teatterileikkaus, joka sisältää enemmän väkivaltaa ja seksuaalisia kohtia.

• “Midsommarin” soundtrack on myös miellyttävä kuunneltava ja luo erinomaisen tunnelman koko elokuvaan.

• Jos et ole nähnyt Ari Asterin aikaisempaa elokuvaa “Hereditary” (2018), suosittelen ehdottomasti katsomaan senkin!